Etnologian väitöskirjassa kehitetään matkailua arkeologisilla maastokohteilla

16.12.2020

Kirjan etukansi "Polkuja esihistoriasta tulevaisuuksiin"
Kirjan etukansi "Polkuja esihistoriasta tulevaisuuksiin"

Maija Mäki selvitti väitöstutkimuksessa, miten arkeologista kulttuuriperintöä on tuotteistettu matkailuun 2000-luvun Suomessa ja millaista matkailu tulevaisuudessa voisi olla. Tutkimus osoitti, että arkeologisille maastokohteille suuntautuvaa matkailua tulee kehittää paikallislähtöisesti ja että se vaatii monialaista yhteistyötä. Kuntien tuki on kohteille tärkeää, mutta matkailun kehittämisessä keskiöön nousevat pienyritykset.

Tutkimuksen pääaineistona ovat tulevaisuusorientoituneet teemahaastattelut. Haastattelujen jatkoksi Mäki teki eDelfoi-kyselyn ja käytettävissä oli myös yhden tulevaisuustyöpajan aineisto. Etnologisen kulttuurianalyysin avulla tutkimuksessa muodostettiin neljä tulevaisuuskuvaa matkailusta arkeologisilla maastokohteilla sekä neljä tulevaisuusajattelija-hahmoa. Esimerkkitapausten avulla havaittiin monia hyviä käytänteitä sekä toimintamalleja tulevaisuutta ajatellen.

Esihistoriakohteet, joihin tutkimuksessa perehdyttiin, olivat Euran Naurava lohikäärme, Liedon Nautelankosken museo sekä Yli-Iin Kierikkikeskus. Lisäksi tutkimuksessa kuvailtiin kahden jo toimintansa lopettaneiden kohteiden vaiheita. Kyseessä olivat Laitilan Untamalan arkeologinen opastuskeskus sekä Suomusjärvellä sijainnut Kivikausikeskus RIRA. Esimerkkikohteiden ja asiantuntijahaastattelujen kautta muodostui kuva monipuolisesta ja haastavasta työkentästä, jolle matkailutoiminta antaa uusia merkityksiä. Esihistorian elävöittäminen vaatii monipuolista osaamista ja matkailutoiminta taas jatkuvaa uudistumista. Esihistorian elävöittämisen keskiössä ovat muinaistekniikat, joita hyödynnetään esimerkkikohteissa monin eri tavoin.

Parhaimmillaan arkeologinen kulttuuriperintö nähtiin haastateltavien mukaan hyvän arkiympäristön lähteenä ja lähimatkailun resurssina. Matkailun kehittämistyötä kuitenkin uhkaavat monin paikoin arkeologisten maastokohteiden hoidon heikkeneminen ja resurssien vähäisyys. Nykyisin usein talkootyönä toteutettava muinaisjäännösten hoitotyö toimii matkailun mahdollistajana. Tästä työstä tutkimuksessa esille nostettiin vapaaehtoistyöhön perustuva Adoptoi monumentti -toiminta esimerkkinä uudenlaisista hoitotyöhön liittyvistä toimintamalleista.

Matkailun kehittämisen kannalta yhteistyön muotojen löytäminen ja edelleen kehittäminen kulttuuriperintötoimijoiden ja matkailun ammattilaisten välillä on ensiarvoisen tärkeää. Alalla on tarvetta matkailupalveluiden tuottajille. Matkailupalveluiden ja -tuotteiden muotoiluun tarvitaan ammattiosaamista, mikä vielä toistaiseksi monin paikoin puuttuu. Lisäksi huomiota tulee yhä edelleen kiinnittää maastokohteiden hoitoon ja perusinfrastruktuurin parantamiseen. Paitsi itse kohde, myös sen oheispalvelut tulee olla kunnossa. Kehittämistä kaipaa myös matkailun liiketoimintaosaaminen. Monen kohteen vahvuutena ovat kuitenkin hyvät verkostot arkeologiyhteisöön, esihistorian elävöittäjiin sekä arkeologian harrastajiin. Nämä verkostot voivat myös olla mukana luomassa uusia tuotteita ja palveluita matkailijoiden käyttöön.

Väitös on julkaistu sähköisesti UTUPubissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-21-5  

Väitöskirja on julkaistu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Kansatieteellinen Arkisto -sarjassa ja sitä myydään Tiedekirjassa, hinta on 30 euroa. https://www.tiedekirja.fi/default/polkuja-esihistoriasta-tulevaisuuksiin.html  

Teksti: Maija Mäki